Olemme tottuneet sellaiseen ajatukseen, että koska Jumala on kaikkialla, niin sillä ei ole merkitystä, missä hänet kohtaamme. Vuori on aivan yhtä hyvä paikka kuin kirkko, makuuhuone tai pyhäkkö. Ja kuitenkin koemme outoa vetoa erityisiin paikkoihin, joissa olemme kokeneet Jumalan läsnäolon perustavalla tavalla ja joita kutsumme ’ohuiksi paikoiksi’.

Tämä psalmi puhuu Jerusalemin temppelistä juuri tällaisena erityisenä paikkana, Jumalan asuinsijana. Kirjoittajan matka kohti Jumalan temppeliä ja alttaria on matka Jumalan sydämeen, pyhiinvaellus Jumalan läsnäoloon. Tämä psalmi ei käsittele rakennuksia, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, vaan läheisyyttä ja syvää kaipausta siihen läheisyyteen, josta olemme jo puhuneet. Kyse on laulusta, joka kutsuu: ”Tule kanssani, lähtekäämme löytöretkelle, etsimään ja kohtaamaan.”

Kun rukoilemme tänä aikana helatorstaista helluntaihin ’tulkoon sinun valtakuntasi’ sekä omalla kohdallamme että niiden kohdalla, joiden puolesta rukoilemme ja joita rakastamme, pyytäkäämme Jumalaa käyttämään meitä näille ihmisille lähetettävinä kutsukirjeinä, joiden kautta he voivat vastaanottaa Jumalan tervetulotoivotuksen kenties ensimmäistä kertaa.

Tule, Pyhä Henki, ja osoita minulle tie, jota tulla kotiin; Osoita _______________ (ystävilleni),
että odotat heitä avosylin.