Pahuksen ohdakkeet

Jeesuksen kylväjävertaus on puhutellut minua kerta toisensa jälkeen. Vuosien varrella  olen ihmetellyt niin kylväjän tarmokkuutta kuin miettinyt eikö kannattaisi hieman tarkemmin valita, minne siemeniään viskaa. Olen myös surrut lintujen suihin päätyneitä siemeniä, jotka eivät ole saaneet edes mahdollisuutta lähteä kasvamaan. Tällä kertaa löysin itseni pohtimasta ohdakkeiden sekaan pudonneita jyviä ja sitä, mikä niiden kohdalla meni pieleen. Jeesus selittää kertomaansa vertausta opetuslapsilleen:

“Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.” Mark.4:18-19

Ohdakkeiden sekaan pudonneilla siemenillä on hyvä alku. Maaperä on riittävän syvä ja ne säästyvät lintuparvien hyökkäyksiltä. Sato jää kuitenkin korjaamatta, koska siemenelle tarkoitetun voiman kuluttavat ohdakkeet: huolet, pahimman epäjumalan houkutukset ja muut mielihalut. Ketä Jeesus mahtoi ajatella vertausta kertoessaan? Ei kai vaan länsimaissa 2000-luvulla yltäkylläisyyden keskellä eläviä ihmisiä.

Tarjolla on hengellistä ravintoa enemmän kuin yksikään jaksaa syödä. Monelta löytyy parikin Raamattua hyllystä sekä yksi puhelimesta ja silti Raamatun lukeminen vähenee vähenemistään. Isommilla paikkakunnilla on joka sunnuntai tarjolla useampiakin jumalanpalveluksia, joissa on taatusti sanan rukiista leipää tarjolla. Ja silti kirkot ovat kovin tyhjinä. Myös netti on pullollaan raamattuopetusta niin kirjoitetussa, kuunneltavassa kuin katsottavassa muodossa, mutta vain pieni joukko hyödyntää niitä.

Ongelma ei ole Sanan puuttumisessa vaan pahuksen ohdakkeissa. Ne vievät  elämässä huomion vähemmän tärkeisiin asioihin ja harhauttavat pois Jeesuksen yhteydestä ja siitä tehtävästä, jonka hän on meille antanut: “Tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan.” Vain harvoin ohdakkeet paljastavat tuhovoimaansa kertarysäyksellä. Sen sijaan ne nakertavat pikkuhiljaa ajan pois päivittäiseltä rukoukselta ja Sanan tutkimiselta. Ne valtaavat alaa kalenterista ja aikaa jää yhä harvemmin kristittyjen yhteydelle ja omalla paikalla palvelemiselle.

Älä ymmärrä minua väärin, että ajattelisin kristityn elämään kuuluvan vain Sanan tutkimista, rukousta ja kirkon penkkien kuluttamista. Kyllä meidät on tarkoitettu elämään arjen keskellä töissä, kotona, ystävien kanssa tai vaikkapa lasten harrastusrumbassa. Mutta ilman yhteyttä Jeesukseen kadotamme sen, mistä tässä kaikessa on lopulta kyse. Kylväjä odottaa pääsevänsä korjaamaan satoa sinun elämässäsi.

Jumala tahtoo tuoda elämääsi rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää. Isompaa kuvaa katsoen Jeesus odottaa opetuslastensa elämän seurauksena syntyvän lisää opetuslapsia. Siis sitä, että  evankeliumi menee eteenpäin ja yhä useampi tuhlaajapoika ja -tyttö löytää tiensä Isän kotiin.

No mitä ohdakkeille sitten pitäisi tehdä, jos ja kun niitä löytää omasta elämästään? Sitä suosittelen kysymään suoraan vertauksen kertojalta itseltään. Avaa siis Raamattusi ja hakeudu kristittyjen yhteyteen!

 

Mika Falk, Lahden Kohtaamispaikan toiminnanjohtaja

Muita blogitekstejä