Kesä on tullut, ja monella on odotuksia siitä, mitä tulevat kuukaudet toisivat mukanaan. Yksi odottaa lomamatkaa, toinen aikaa perheen kanssa mökillä, kolmas mahdollisuutta hidastaa kiireisen kevään jälkeen ja nauttia siitä, ettei ole pakko tehdä mitään, jos ei tahdo – voi vain olla.

Pohdimme Kohtaamispaikan suunnittelutiimissä, mitä toivomme tapahtuvan kohtaamispaikkalaisten ja omassa elämässämme tänä kesänä. Keskustelu kiertyi muutaman ydinteeman ympärille: lepoon, palautumiseen, elpymiseen, Jumalan kohtaamiseen, merkityksellisiin kohtaamisiin ihmisten kanssa sekä siihen, että löytäisimme sopivan tasapainon levon ja aktiivisuuden välille.

Raamatussa lepo ei ole vain tauko tekemisestä. Se on Jumalan lahja. Raamattu kertoo, että Jumala itse lepäsi luomistyönsä jälkeen. Ei siksi, että hän olisi ollut väsynyt, vaan siksi, että työ oli valmis ja sangen hyvää. Lepo muistuttaa meitä siitä, ettei maailma lepää meidän harteillamme. Se kutsuu myös pysähtymään, tarkastelemaan ja iloitsemaan siitä hyvästä, mikä on tullut valmiiksi.

Mutta meneekö tämä helpommin sanottujen kuin tehtyjen asioiden kategoriaan? Kuinka helposti sitä kantaakaan huolia, vastuita ja liian suuria odotuksia mukana myös lomalle? Kesästä ja lomasta voi tulla täyteen ahdettu projekti: pitäisi ehtiä, tehdä, nähdä, matkustaa, remontoida, harrastaa ja kokea. Sopivassa määrin nämä voivat tarjota kaipaamaamme lepoa ja virkistystä, mutta liiallisesti annosteltuina ne saattavat tiristää viimeisetkin mehut irti.

Jeesuksen esittämä kutsu on voimassa myös kesällä:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” Matt. 11:28–29

Kenties kesän tärkein tavoite ei ole tehdä enemmän vaan vastaanottaa enemmän. Vastaanottaa Jumalan huolenpitoa, rakkautta, armoa, hänen läsnäoloaan ja hänen antamaansa lepoa.

Olen usein miettinyt, eikö kesä olisi juuri se aika, jolloin olisi helpompi irrottaa enemmän aikaa Jumalan kohtaamiseen. Arjen rutiinit muuttuvat, aikataulut väljentyvät ja elämä saa uudenlaisen rytmin. Juuri tässä piilee kuitenkin myös haaste. Rutiinien katoaminen ja väljempi aikataulu eivät automaattisesti tarkoita sitä, että osaisin täyttää ajan viisaasti ja oikeilla asioilla. Kun normaalit seurakuntayhteydet, viikoittaiset kokoontumiset tai tutut päivän aloituksen käytännöt jäävät tauolle, voi myös hengellinen elämä helposti jäädä taka-alalle.

Ehkäpä rukoukseni tälle kesälle voisi kuulua:

“Herra, anna arjen rutiinien kadotessa sinun läsnäolosi jäädä.”

Että voisin kesän aikana kokea sinun läsnäolosi – ei vain Kesäkohtaamispaikoissa, pihaseuroissa tai hengellisillä kesäjuhlilla, vaan myös mökkilaiturilla, metsäpoluilla lenkkeillessä, aamukahvin ääressä, automatkoilla ja ilta-auringon hiljaisuudessa.

Siunattua kesää, merkityksellisiä kohtaamisia ja aikaa Jumalan läsnäolossa tulevaan kesääsi!

Terveisin, Mika