Mihin kristityn toivo perustuu? Onko se vain positiivista ajattelua tai luottamusta siihen, että kaikki vielä järjestyy – vai jotakin paljon vahvempaa?

Tässä opetuksessa Mika Falk johdattaa meidät 1. Pietarin kirjeen ensimmäiseen lukuun ja syksyn yhteiseen tutkimusmatkaan Pietarin kirjeisiin. Pietari kirjoittaa ihmisille, jotka elävät maailmassa muukalaisina, mutta jotka Jumala on armossaan valinnut ja kutsunut omikseen.

Opetuksen alussa pysähdytään erityisesti kahden sanan äärelle: valitut ja muukalaiset. Mitä tarkoittaa, että Jumala on valinnut meidät? Entä mitä merkitsee elää kristittynä maailmassa, johon emme lopulta kuulu?

Opetuksen keskiössä on kuitenkin kysymys elävästä toivosta: ”Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.” 1. Piet. 1:3

Kristillinen toivo ei perustu siihen, miltä elämä tänään näyttää. Se perustuu historialliseen todellisuuteen: Jeesus Kristus on noussut kuolleista. Siksi kuolemalla, synnillä eikä millään tämän maailman vaikeudella ole viimeistä sanaa.

Opetus käsittelee myös uudestisyntymistä, Jumalan sanaa, kastetta ja ehtoollista sekä sitä, mitä elävästä toivosta seuraa meidän arkeemme. Lopulta katse ohjataan yhteen ja samaan paikkaan: Kun elämä horjuu, katso Jeesukseen. Kun synti painaa, katso Jeesukseen. Kun oma usko tuntuu heikolta, katso Jeesukseen. Kun epävarmuus huolestuttaa, katso Jeesukseen. Meillä on elävä toivo Jeesuksessa.