Mitä tarkoittaa Jumalan valinta? Armahtaako Jumala todella kenet tahtoo ja paaduttaako kenet tahtoo? Entä mitä tarkoittavat sanat: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin”?

Leif Nummela jatkaa Roomalaiskirjeen opetussarjaa luvusta 9 – yhdestä kirjeen haastavimmista ja syvällisimmistä luvuista.

Luvun alussa Paavali avaa sydämensä. Hän kertoo raskaasta surustaan oman kansansa puolesta, koska niin monet eivät tunne Kristusta. Paavalin tuska haastaa myös meitä: tunnemmeko me surua ja rakkautta niitä kohtaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta?

Opetuksessa tarkastellaan myös Israelin erityistä asemaa Jumalan pelastushistoriassa. Israelille annettiin liitot, laki, jumalanpalvelus ja lupaukset, ja Israelin kansasta syntyi Kristus. Silti pelkkä kuuluminen Jumalan kansaan tai hengellinen perintö ei itsessään merkitse henkilökohtaista uskoa. Jumalan lapseus ei siirry ihmiseltä toiselle automaattisesti – jokainen tarvitsee henkilökohtaisesti Kristusta.

Roomalaiskirjeen 9. luvun vaikeiden kohtien äärellä Leif avaa Jaakobin ja Esaun valintaa sekä faaraon sydämen paatumista. Jumalan valinta ei tarkoita sitä, että jotkut kansat tai ihmisryhmät olisivat vähemmän arvokkaita. Kristus on kuollut kaikkien puolesta, ja evankeliumi kuuluu kaikille kansoille.

Opetus haastaa samalla tutkimaan omaa sydäntä: mitä tapahtuu, jos ihminen toistuvasti torjuu Jumalan puheen? Ja miten kristittyinä voimme elää Kristuksen rakkaudesta käsin maailmassa, jossa ihmiset helposti jaetaan ”meihin” ja ”heihin”?

Keskeisiä teemoja:
• Paavalin suru niiden puolesta, jotka eivät tunne Kristusta
• Israel ja Jumalan lupaukset
• Henkilökohtainen usko ja Jumalan lapseus
• Jaakob ja Esau – mitä Jumalan valinta tarkoittaa?
• Jumalan armo ja suvereniteetti
• Faaraon sydämen paatuminen
• Kristuksen rakkaus kaikkia kansoja ja ihmisiä kohtaan
• Uskollisuus Jumalalle ja hänen sanalleen
• Parannus, anteeksianto ja uskollisuus ihmissuhteissa

”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala armahtaa.” Room. 9:16