Jälkiä ja suuntaviivoja

Näin joulun kynnyksellä tuntuu, että juurihan vasta aloitin Kohtaamispaikassa ja nyt syyskausi onkin muka jo päättymässä. Samalla syksyyn on mahtunut paljon uuden opettelua ja aloittelua, lämpimiä kohtaamisia ja rohkaistumista yhteisestä uskosta ja näystä, kun olemme saaneet olla yhdessä Jumalan edessä ja hänen työssään. Jouluksi on kuitenkin hyvä hiljentää vauhtia ja pysähtyä tarkastelemaan kuljetun polun jälkiä sekä hahmottelemaan tulevaisuuden suuntaviivoja.

Myös syyskauden lopuksi päällimmäisenä mielessäni on kiitollisuus Jumalalle kaikesta, jolla hän on siunannut meitä ja työtämme. Kiitän suuresti myös sinua tuestasi ja rukouksistasi toimintamme ja Lahden nuorten aikuisten puolesta. Jumala on myös vastannut näihin rukouksiin, sillä olemme saaneet nuorten aikuisten BASE-pienyhteisön illat Mukkulassa hyvin liikkeelle. Lähes joka illassa on ollut uusia kävijöitä ja monet ovat jo alkaneet käydä säännöllisesti. Keskimäärin illoissa onkin jo kymmenen nuorta aikuista. Kävijämäärien tuijottamista tärkeämpää on kuitenkin iltojen henki. Siitäkin olen saanut iloita, sillä vähitellen ihmisten välille on rakentunut suhteita ja myös hengellistä yhteyttä, kun olemme olleet laulun, rukouksen ja uskon pohdinnan äärellä.

Illoista riemuitessani olen toisaalta pohtinut sitä, että illat vaikuttavat tavoittaneen enemmän niitä, joille uskon asiat ovat jo tutumpia. On valtavan tärkeää, että he löytävät samanikäisten seurakuntayhteyden, mutta tulevaisuuden tavoitteena tulee miettiä, miten saataisiin paremmin tavoitettua etsijöitä. Olen hahmotellut sitä kohti kulkemiseksi kolmea suuntaviivaa. Ensinnäkin on varustettava ja rohkaistava yhteisöön löytäneitä kutsumaan myös kavereitaan iltoihin. Valmiit ihmissuhteet voivat auttaa etsijääkin ylittämään kirkon kynnyksen. Toiseksi meidän on vielä kehitettävä iltaa niin, että he tulevat varmasti kohdatuiksi ja että hengellisiä asioita käsitellään heitäkin puhuttelevasti. Kolmanneksi käynnistämme keväällä kirkon ulkopuolella  tavoittavaa toimintaa, jossa etsijöillä on mahdollisuus tutustua kristinuskoon. Yhtenä vaihtoehtona on ollut esillä nuorten aikuisten Alfa-kurssi. Toimintaa ei syksyllä vielä saatu kokeiltua, koska neuvottelut mahdollisten yhteistyötahojen kanssa ovat yhä kesken.

Pyydän rukoustukeasi kaikkeen tähän, että Jumala johdattaisi meitä näissä pohdinnoissamme oikealle tielle. Oma rukoukseni on myös, että nyt joulun aikana jokainen meistä ehtisi levähtää arjen kiireistä ja hiljentyä Jumalan ja jouluun ihmeen edessä. Tässä epävarmuuksien ajassa Jeesuksen syntymä osoittaakin meille kaikista varmimmat suuntaviivat: Meidän Jumalasta eksyneistä jäljistämme huolimatta Jumala tuli Jeesuksessa yhdeksi meistä, jotta Jeesus voisi kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan avata kaikille ihmisille tien takaisin Isän luokse. Suunta kotiin on siis selvä ja oppaanamme matkalla on itse Pyhä Henki. (Ef. 2:11–18 & Hepr. 2:14–18).

”Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia – niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.

Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.” Ef.2:11-18

Eetu Lehtinen, Kohtaamispaikan yhteisönrakentaja