Tullessani Kohtaamispaikkaan ensimmäisen kerran olin elämässäni tullut taitekohtaan, jossa olin eksynyt, eksyksissä  ja etsin syvempää elämän merkitystä ja tarkoitusta. Tänään Kohtaamispaikka yhteisö on hengellinen kotini ja perheeni. Perhe, jossa aina tähän päivään asti olen saanut kokea, mitä tarkoittaa: “Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” Gal.5:6. Olen pahoillani ja surullinen, ettei kaikkien kokemus kohdatuksi tulemisesta ole samankaltainen. 

Minua kutsuttiin mukaan raamattu- ja rukouspiiriin ja aika varhain rohkaistiin myös erilaisiin palvelutehtäviin. Pienryhmissä ja palvelutehtävien kautta on syntynyt yhteyttä ja syvää ystävyyttä, myös itsetuntemusta ja eheytymistä.

Kokemukseni on, ettei kovinkaan moni oma-aloitteellisesti tule ehdottamaan itseään palvelutehtäviin, tai kysymään, miten voisin osallistua ja mitä voisin tehdä. Turhaa kainostelua ja vaatimattomuutta vai kenties arkuutta? Varmasti osana vaikuttaa seurakuntien pitkän perinteen ja kulttuurin toimintatavat, jotka ovat niin syvällä meissä. Seurakunnassa palkatut työntekijät toteuttavat toimintaa ja seurakuntalaiset istuvat valmiiseen pöytään. Kohtaamispaikassa tahdomme toimia niin kuin perheessä: jokainen osallistuu ja saa osallistua ja kasvaa kykyjen ja taitojen mukaan. Elämme toinen toistamme tukien ja kannustaen. Jos tahdot tulla kohdatuksi ja saada ystäviä anna meille mahdollisuus ja tule mukaan toimintaan, tiimeihin ja pienryhmiin. Niistä saat tietoa työntekijöiltä, tiimivetäjiltä ja nettisivuiltamme. Jos tunnet jonkin tehtävän omaksesi ja tahtoisit osallistua, älä anna minkään tulla esteeksi, vaan ole rohkeasti yhteydessä. Tehtäviä ja palvelupaikkoja on yllin kyllin.

Emme kuitenkaan aina tunnista lahjojamme ja missä tehtävissä taitomme tulisivat parhaiten käyttöön ja saisimme kokea iloa yhdessä tekemisestä. Siksi onkin arvokasta rohkaista toisiamme kokeilemaan, etsimään ja löytämään lahjansa ja palvelutehtävät. Ne teistä, jotka muistavat, kun tulin mukaan Kohtaamispaikkaan, muistavat, miten ”heikossa hapessa” olin silloin. Siksi uskallan myös rohkaista, ettei kannata jäädä yksin eikä jäädä odottamaan uusia voimia, vaan voimat voivat löytyä kun uskaltaa lähtee liikkeelle. Yhteys syntyy ja kasvaa yhdessä matkaa kulkien, työtä tehden ja rakastaen.

Uskon vahvasti, että jokainen teistä Kohtaamispaikan ovesta sisään astuneista etsijöistä ja Kohtaamispaikan omaksi  seurakuntaperheeksi kokevista olette Jumalan lahjaa yhteisöllemme. Olette juuri sitä, mitä yhteisömme tarvitsee täyttääkseen oman paikkansa taivasten valtakunnan kasvussa keskuudessamme. Uskon, että Jumala on varustanut ja kutsuu palvelemaan jokaista juuri hänelle annetuilla lahjoilla ja armolahjoilla. Hän kutsuu palvelemaan, rakentamaan ja rakentumaan osana yhteisöä, osana Kristuksen ruumista, Kristuksen kirkkoa. Asenteemme saattaa olla, ja aina välillä onkin, ”lähetä joku muu”. Kuitenkin jonain päivänä itse kukin saatamme yllättää jopa itsemme, kun se voikin olla ”tässä olen, lähetä minut!”. Jumala kutsuessaan ja lähettäessään palvelemaan varustaa ja antaa kaiken mitä siihen tarvitsemme.  

Pietarin kirjeessä meille vakuutetaan: ”Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä »rakkaus peittää paljotkin synnit». Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.” ‭‭1.Piet.‭4‬:‭8‬-‭11‬

Ulla Töyrylä, Kohtaamispaikan hallituksen puheenjohtaja