Tässä maailmassa ei ole olemassa täydellistä ihmistä, perhettä tai yhteisöä. On vain eri tavoin epätäydellisen kauniita perheitä ja ihmisiä. Kuitenkin tavoitellessamme täydellisyyttä asetamme itsellemme ja läheisillemme ihanteidemme mukaisia muotteja ja saatamme sotkeutua omiin kahleisiimme ja sitoa myös ne, joita rakastamme siihen samaan vyyhtiin.

Kohtaamispaikka on minulle perhe, jossa on lupa ja tilaa olla oma itsensä. Tilaa ajatella eri tavoin ja olla eri mieltä. Kuitenkin voimme yhdessä polvistua Herramme eteen alttarille ottamaan vastaan ehtoollisen. Miksi näin? Siksi että Jeesus on kaiken keskiössä. Yhteinen näkymme on, että kaikki kohtaavat Jeesuksen rakkauden. Rakkaus, josta jokainen saa ammentaa voimaa ja toivoa. Siinä saa levätä, saa rohkeutta muutokseen ja kasvuun – elämään kivunkin keskellä. Elää elämää, jossa on omalla paikallaan täyttämässä Isän antamaa tehtävää tässä ajassa. 

Etsiessämme ratkaisuja ja apua vaikeisiin ja joskus mahdottomilta näyttäviin tilanteisiin emme useinkaan löydä vastausta yksin. Mitä monimutkaisempi ja vaikeampi asia, aihe tai tilanne on, sitä enemmän tarvitsemme toistemme apua. Kohtaamista, läsnäoloa, kuuntelua, keskustelua, tahtoa ymmärtää ja asettua toisen asemaan, armollisuutta niin toisia kuin itseä kohtaan, anteeksiantamista ja anteeksi saamista, rakkautta. Usein ylpeyteni, joka pitää tiukasti kiinni oikeassa olemisen harhasta estää tuon läsnä olevan vuorovaikutteisen kohtaamisen. Tarvitsen Jeesusta. Tarvitsen rukousta, hänen rakkauttaan, Pyhän Hengen viisautta. Aikaa Raamatun äärellä.

Viimeisen vuoden aikana olemme yksin ja yhdessä Kohtaamispaikan vastuunkantajien kanssa etsineet ratkaisua kysymykseen: Mihin suuntaan yhteisömme tulisi lähteä? Mihin Jumala meitä kutsuu? Rukoillen olemme kysyneet ja etsineet Jumalan tahtoa, luottaen hänen johdatukseensa. Jossain vaiheessa tuntui, että olemme puristuksessa. Jouduimme tekemään valintoja ja päätöksiä sellaisten kysymysten äärellä, joihin emme ole tunteneet tarvetta keskittyä ja jotka eivät ole toimintamme ytimessä.

Päätökset eivät syntyneet helposti, vaan yhdessä keskustellen, tahtoen ymmärtää erilaisia näkemyksiä, kuunnellen ja kunnioittaen. Nyt saamme kiitollisina lähteä kohti uutta kotikirkkoa Mukkulassa. Saamme olla mukana rakentamassa kirkkoamme ja yhdessä etsiä miten voisimme palvella Mukkulan alueen ihmisiä, miten olla tukemassa yhteisömme sisaria ja veljiä muutoksessa. Yhtä-aikaa läsnä on suru ja luopuminen ja ilo ja odotus. 

Viime päivien aikana mieleeni on noussut Raamatun sanat: “Vapauteen Kristus meidät vapautti ja rakkautena vaikuttava usko”. Ne kutsuivat minut Galatalaiskirjeen äärelle.

 ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” Gal.5:1,4-6

Ulla Töyrylä, Lahden Kohtaamispaikka ry:n puheenjohtaja

Kuva: Roman Kraft, unsplash