Tässä opetuksessa Leif Nummela avaa syvällisesti raamatullista toivoa, Jumalan rauhaa ja rakkautta, jotka eivät perustu ihmisen kokemuksiin, tunteisiin tai olosuhteisiin, vaan Kristuksen objektiiviseen tekoon. Jumalan rauha on todellinen Jumalan edessä – silloinkin, kun elämä on täynnä kärsimystä, ahdistusta ja keskeneräisyyttä.

Opetuksessa kuljetaan Roomalaiskirjeen viidennen luvun ydinteemojen äärellä:

• miksi kristillinen toivo ei ole epävarmaa optimismia, vaan varmuus iankaikkisesta elämästä

• miten kärsimys synnyttää kärsivällisyyttä, koeteltua kestävyyttä ja lopulta toivoa, joka ei saata häpeään

• miksi Kristus sekä ymmärtää kärsimyksemme että on ainoa, joka voi meitä siinä auttaa

• mitä tarkoittaa, että Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta

• miksi kristillinen rakkaus ei ole maailmallista itsekkyyttä, vaan Kristuksesta nousevaa, uhrautuvaa rakkautta

Leif tuo esiin kristillisen uskon keskeisen paradoksin: Kristus kuoli meidän puolestamme silloin, kun olimme vielä syntisiä, vihollisia ja heikkoja. Juuri siksi toivomme kestää myös viimeisenä päivänä – se on Jumalassa, ei meissä.

Opetus käsittelee myös:

• Pyhän Hengen työtä sanan kautta ja Kristuksen kirkastamista

• väärän hengellisyyden ja varman Jumalan sanan erottamista

• sitä, miksi kristillinen toivo ja rauha eivät koskaan perustu ihmisen omaan hengellisyyteen

• ”jo nyt – ei vielä” -jännitteessä elämistä kristittynä

Lopulta katse kiinnittyy Kristukseen, joka elää ja puolustaa meitä Jumalan edessä. Hän kuoli, jotta meidät sovitettiin – ja hän elää, jotta me pelastumme. Kristus on meidän kerskauksemme, toivomme ja rauhamme.

Lataa luennon 15 ja 16 diat pdf muodossa tästä👉 Roomalaiskirje tänään luennot 15 ja 16