Lapsuuteni kodin sali, oli ollut kylmillään syystalven. Jouluksi se lämmitettiin ja siivottiin juhlaa ja jouluvieraita varten. Isosiskon kanssa olimme siellä leikkimässä, pois aikuisten jaloista. Esitimme vuorotellen toisillemme joululauluja, seisten sohvan selkänojan päällä, nojaten vanhaan vihkiryijyyn. Olin juuri oppinut joululaulun Heinillä härkien kaukalon. Laulu vei minut mukanaan seimen äärelle, ihmettelemään syntynyttä Jeesuslasta. Se tuntui kuin sadulta, myös siksi ettei lapsen mieleni vielä tavoittanut viimeisen säkeistön sanomaa.

Raamatun alkulehdiltä alkaen aina viimeisiin sanoihin kerrotaan Jeesuksesta – syntiin langenneen maailman, ihmiskunnan toivosta ja pelastuksesta. Jumala ilmoitti Jesajan profetian kautta: “Sentähden Herra itse antaa teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”Jes 7:14. Immanuel, Jumala kanssamme. “Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus…” Jes 9:1-

Jumalan ilmoitukset toteutuivat yli 2000 vuotta sitten. Siksi saamme tänäkin jouluna yhdessä viettää Jeesuksen syntymäjuhlaa. Lammaspaimenten kanssa kuulla enkelin sanovan: “Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” ‭‭Luuk ‭2‬:‭10‬-11. 

Jeesuksen opetuslapset elivät hänen seurassaan. Heistä Johannes kertoo silminnäkijä todistuksensa: “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä Pojalle antaa. Hän on täynnä armoa ja totuutta.” Joh.1:14

Uuden kirkkovuoden käynnistää 1. Adventti. Joulun odotus ja valmistelut alkavat uudelleen vuosi vuoden perään. Jeesus ratsastaa nöyränä aasilla Jerusalemin pääsiäisjuhlille. Hän on matkalla kertakaikkiseksi uhriksi meidän syntiemme tähden. Adventtiaika huipentuu Jeesuksen syntymään.  Näin joulu ja pääsiäinen kättelevät toisiaan. Meille adventin aika kertoo yhä uudelleen ilosanomaa Vapahtajastamme. Hän syntyi viattomana lapsena, eli ihmisen elämän, ilman syntiä. Hän suostui kärsimykseen ja kuolemaan meidän tähtemme. Ylösnousemuksensa jälkeen hän on keskellämme, meissä, Pyhän Hengen kautta. Hän istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Lopullinen Jumalan lasten vapaus ja täydellinen ilo koittaa hänen tullessa kirkkaudessaan vapauttamaan koko luomakunnan. ”Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Ilm. 21:4. Miten valtava lohdutus.

Netin välityksellä koteihimme tulee reaaliajassa kuvia ympäri maailmaa ihmisten kärsimyksestä ja hädästä. Sota Ukrainassa kertoo miten Pahan valta kasvaa ympärillämme. Muistakaamme tänä jouluna  rukouksissamme erityisesti sodan julmuuden keskellä eläviä lapsia ja aikuisia. Me luottamme Herran lupaukseen: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.” Ps 50:15

Mitä kaikkea vaille ihmiset lähellä ja kaukana  jäävät jos kukaan ei kerro heille siitä toivosta, joka kantaa meitä kohti taivasta? Toivo joka antaa voimaa jokaiseen päivään ja kantaa yli vaikeuksien. Usko on mittaamattoman arvokas armolahja, suurinta rakkautta. “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh 3:16

Tänä jouluna laulan kiittäen ja ylistäen rakasta Isää hänen, armostaan ja rakkaudestaan lapsuuden joululaulun sävelin ja sanoin: 

Heinillä härkien kaukalon.

Nukkuu lapsi viaton, 

Enkel parven tie, kohta luokse vie 

rakkautta suurinta katsomaan.

Riemullista joulujuhlaa  ja taivaan Isän siunausta jokaiseen päivääsi.

Ulla Töyrylä, Kohtaamispaikan hallituksen puheenjohtaja