Olin kesällä yhteisönrakentajien tapaamisessa Tampereella. Sieltä jäi mielen perukoille pyörimään ajatus siitä, mitä päivän ulkomaanvieras Ralph Mooresanoi: hän käyttää seurakuntien istutustyössään 80%työajastaan ihmisten parissa. Elävässä seurakunnassa aidot ihmissuhteet näyttävät nousevan prioriteettien kärkijoukkoon. Ja tottahan tämä on – olisi vaikea kuvitella elävää seurakuntaa ilman, että seurakuntalaiset jakaisivat elämäänsä toistensa kanssa.

Moore opetti myös Hengen uudistus kirkossamme ry:n KesäSpirit -tapahtumassa. Seurakuntalainen.fi teki tapahtumasta jutun, jonka mukaan HUK:n toiminnanjohtaja Timo Pöyhönen katsoi Mooren ohjaavan seurakuntia palaamaan juurilleen: “seurakuntien rakentaminen tulee olla yksinkertaisempaa kuin ajattelemme. Systeemien ja ohjelmien sijaan tarvitaan suhteita, rukousta ja Jumalan sanaa”. (seurakuntalainen 6.8.2019)

Ihmissuhteisiin panostaminen on innostavaa, sillä se on koko seurakunnan yhteinen juttu. Jokaisella meillä on omat verkostomme, joiden keskellä me voimme tehdä Kristusta tunnetuksi. Näihin verkostoihin on seurakunnan työntekijöillä harvoin pääsy, eikä heillä kuulukaan olla. Sama pätee tietysti myös toisin päin. Seurakunta loistaa Kristuksen valoa parhaiten silloin, kun jokaisella seurakuntalaisella on oma kynttilä sytytettynä.

Vieraillessani 2015 Sambiassa paikallisen luterilaisen kirkon piispa Robert Gaumba opetti evankelistojaan ja pappejaan hyvin yksinkertaisella havainnoinnilla: hän laittoi jalkapallon kiertämään niin, että jokainen sai ottaa pallon vastaan yhdeltä ihmiseltä ja laittaa sen eteenpäin toiselle. Näin koko reilu kahdenkymmenen koulutusporuka tuli “evankelioitua”. Jokaisen osuutena oli ottaa koppi yhdestä ihmisestä – piispa mukaan lukien. Se riitti tehtävän suorittamiseen. Kaikki lähti liikkeelle yhdestä pallon heitosta. Näin toimi myös Jumala. Hän lähetti Jeesuksen, ainoan poikansa maailmaan. Jeesus kutsui 12 kaveria opetuslapsikseen ja antoi heille tehtäväksi viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan. Mahdottoman tuntuista tehtävää varten Jeesus varusti lähettiläänsä Jumalan voimalla (Luuk. 24:49) ja lupauksella, ettei Hän jättäisi omiaan edes yhdeksi päiväksi yksin (Matt. 28:20).

Ei mahdottomasta kannata tehdä liian vaikeaa. Jeesus kulkee kanssasi silloinkin, kun vedät lenkkitossut jalkaan, pelailet pelejä, harrastat tai rupattelet ruuan äärellä. Iloitaan uskon lahjasta, luetaan Sanaa, rutistetaan rukoukseen kaikki, jotka Jumala on antanut elämäämme ja ollaan avoimia sille, mitä Jumala haluaa tehdä meidän jokaisen elämässä. Jumalalle kaikki on mahdollista.

Siunattua ja armorikasta syksyä jokaiselle!

Peeti Kallonen, Päijät-Hämeen Kansanlähetyksen piirijohtaja