Ostin polkupyörän, jonka malli on atto. Muistelin koulun matematiikan tunneilta, että atto on todella suuri luvun alkuliite, mutta pieleen meni – sehän on juuri päinvastoin. Kvarkki, josta esimerkiksi atomien ytimissä olevat protonit muodostuvat, ovat vain 100 attometriä leveitä. Attometrin pienuutta miettiessäni ajatukseni kääntyivät kohti hengellisiä mittasuhteita.

Minulle on ollut haaste käsittää Jumalan, paholaisen ja ihmisen mittasuhteet. Elokuvista tulee se käsitys, että Jumala ja paholainen ovat jotenkin tasaväkisiä kamppailijoita ja ihminenkin pystyy parhaina päivänä ainakin porukalla pistämään paholaiselle kampoihin. Mutta pitääkö tämä paikkaansa?

Jos paholainen saa täyden vallan, on ihmisen pyristelyt sama kuin muurahaisen taistelu puskutraktoria vastaan. Katsopa vaikka Jobin kirjasta. Mutta se on tässä yhteydessä toissijaista. Olenaista on nähdä Jumalan ja paholaisen välinen mittasuhde. Nyt tulee kuvioon mukaan atto. Jumalan ja paholaisen suhde on atto tai sinne päin. Jumalaa kuvataan valkeudeksi ja pahaa pimeydeksi. Miten käy pimeydelle, kun valo tulee? Kuuluuko tasaväkisen taistelun ääniä, kun pimeys yrittää vastustaa valoa. Ei. Ei kuulu mitään. Pimeys väistyy. Halleluja! Ystävä hyvä, yritä painaa tämä mieleesi, että muistaisit sen, kun seuraavan kerran kaadut tai voitat. Jumala on aivan ylivertainen.

Miltä nyt kuulostavat lauseet: ”Kun Jumala on puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room.8:31), ” Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8: 3-4) tai ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Luuk. 12:25)?

Ajatella, jos tajuaisimme Jumalan valtavuuden. Olisiko aihetta huoleen, kun joku tulisi kyseenalaistamaan uskomme perustan? Entä olisiko aihetta huoleen kun rahat alkavat pankkitilillä loppua? Olisiko aihetta huoleen, kun pohdimme maailman saasteita? Niin. Kyllä Jumala voi!

Jukka-Pekka Vehkala, 37-vuotias perheellinen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä

 

Muita blogitekstejä