Uusi vuosi, uudet tavoitteet ja ehkä myös uudet kujeet. Vai mitä? Mitä jos uuden haalimisen sijaan iloitsisin siitä mitä jo on? Näkisin sen hyvyyden ja rikkauden, jota ympärilläni on? Mitä jos keskittyisin hyvään? Käyttäisin energiani oman keskeneräisen elämäni korjaamisen sijaan muiden palvelemiseen? 

Mitä jos tänä vuonna vastaisin kutsuun kiittää ja ylistää? Täyttäisin päiväni Sanalla ja rukouksella? Mitä jos armahtaisin tuomitsemisen sijaan? Rakastaisin Jumalaa, lähimmäistä ja itseäni?

Uusi vuosi ja vanhat ajat sitten asetetut tavoitteet. Mitä jos pyrkisin tänä vuonna niitä kohti omalla paikallani, omilla pienillä askelillani? Seuraisin Paavalin kehotusta: 

”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.“

‭‭Kirje filippiläisille‬ ‭4‬:‭4‬-‭9‬

Laura Tinkanen, Uuden vuoden tavoitteita pohtiva kohtaamispaikkalainen