”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”, on tullut lentäväksi lauseeksi. Mielensäpahoittajia on ollut liikenteessä milloin missäkin ja nyt minäkin mieleni pahoitin ja yöuneni katkaisin.

Sain hiljattain parannusehdotuksia ja yllätyin itsekin reaktiostani. Enkö ole valmis ottamaan vastaan kritiikkiä? Toivonko lapsen tavoin ikuisia kehuja: ”Onpa hieno piirustus!”. Eikö olisi rehellisempää ja kasvattavampaa kuulla ainakin jo tässä iässä Isän suusta vaikkapa: ”Onpa hieno piirustus! Voisiko aurinko olla pyöreämpi tai vesi virtaviivaisempaa joessa?”

On selvää, että saamani palaute osui suoraan oikeaan hermoon – suorituskeskeiseen ajatteluun. Olen tullut matkan varrella suorittamiselle erittäin allergiseksi ja huomaan etsiväni armon merkitystä kaikkialta hengellisessä elämässäni. Kiitos Luther hyvästä opetuksestasi, jonka hedelmiä voimme vieläkin nauttia. Mutta eikö ole hyvä asia yrittää parantaa itseään, eikä jäädä aina vain armoon kellumaan?

Kun miljonääri John D. Rockefelleriltä kysyttiin, kuinka paljon rahaa on tarpeeksi, hän vastasi “Just a little bit more.” eli vielä vähän enemmän. Ja Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Curre Lindström totesi maailmanmestaruuden jälkeen: ”Kaiken voi tehdä aina lite bättre”.

Tämä ”pompi korkeammalle, niin saavutat taivaan ajallaan” asenne voi olla tarvittavaa tsemppipuhetta, mutta kovin kristillistä se ei ole. Sen tietävät kaikki ne, jotka ovat sitä liikaa yrittäneet. ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.(2. Kor 12:9).

Paavali oli anonut kolme kertaa vapautusta ”pistimestä lihassaan”, mutta tämän vastauksen hän sai. Eikö ole tyly vastaus? Minua ainakin ärsyttäisi. Mutta nyt tajuan, että tämäkin on armoa.

Kun olet huono vanhempi etkä saa lastasi hiljaiseksi kirkossa, armo riittää. Kun saat hylätyn arvosanan, armo riittää. Kun elämä soittaa mollisoinnun, armo riittää. Kun olet Jumalalle vihainen, armo riittää. Kun olet evankelioinut sata, armo riittää. Kun olet tuominnut homoliitot, armo riittää. Kun olet löytänyt vian jokaisesta papista, armo riittää… Armo vapauttaa aloittamaan alusta.

”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” (Luuk 18:13).

Jukka-Pekka Vehkala, 37-vuotias perheellinen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä