
Eteinen täyttyy eri kokoisista laukuista. Asunnon desipelitasot ovat nousseet tasaista tahtia edellisillasta. Kesällä viimeksi käytössä olleita uimapukuja etsitään vintiltä. 15 minuutin reissu vaatekauppaan, kasvavalle lapselle ei mahdu puoli vuotta vanhat vaatteet. Unilelu, raamattu ja 6 kassillista vaihtovaatteita. Isän mielestä yksi kassi riittää. Neljä kassia salakuljetetaan autoon silläaikaa kun isä on vessassa. Lopuista kolmesta taistellaan raivokkaasti. Me tytöt voitamme. Niinkuin aina
Karu totuus paljastuu Siikaniemen parkkipaikalla. Kasseja on seitsemän. Vaikka tällainen toiminta saattaa enteillä pariterapiaa, arvaatte varmaan, että perhe Kauko oli suunnistamassa Kohtaamispaikan leirille? Totuuden nimissä todettakoon, että leireillä on täysihoito ja perheiden kassifiasko liittynee hätävarjelun liioitteluun. Siikaniemi on oikea unelma. Kokonaisen viikonlopun saimme nauttia valmiista laadukkaasta ruoasta, lämpimistä saunoista ja etenkin hyvästä ohjelmasta. Kaiken kruunasi lasten odotuksissa
Tänävuonna Kohtaamispaikan leiri tarjosi ohjelmaltaan monipuolisen kokonaisuuden. Pakkaamiskatastrofi oli otettu huomioon hienosti, sillä lauantain kanavaopetuksessa pastori Leinonen luennoi lujalla lempeydellä rakentavasta riitelystä. Tämä osuus tuli harmillisesti vuorokauden myöhässä, mutta uskon sen kantavan seuraavalla leirillä. Nykyään koulumaailmassa pelkkä istuskelu on koettu epäpedagokiseksi kansanterveydelliseksi riskiksi, joten pääsimme käyttämään kehoamme sen koko luojan luomassa repertuaarissa. Alkaen näppäryydestä. Kanavissa askarreltiin koruja, niin lasten kuin aikuistenkin makuun ja ulkoiltiin pistävän kirkkaassa kevätauringossa. Siunattuja me, jotka otimme aurinkolasit mukaan sillä Siikaniemi tarjoaa lähestulkoon varjottomat ulkoilumahdollisuudet pulkkamäkineen ja avantoineen.
Kevätaurinko valaisee aika julmalla tavalla ympäristön lisäksi myös sisäpuolen, eikä siihen juurikaan aurinkolasit auta. Tunsin piston sydämmessäni, tajutessani etten oikeasti tunne leiriläisistä nimeltä puoliakaan, vaikka kaikki olivat vuosien varrella tulleet ulkonäöltään tutuiksi. Olen aina ollut hieman huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Koen kaikensortin tutustumisleikit lähinnä kiusallisiksi. Introvertti minussa herää välittömästi kuullessani lauseen ”nyt voitaisiinkin hieman tutustua toisiimme”. Onneksi samaa sulkeutuneisuutta on kokenut muutama muukin, eikä kohtaamispaikan leirejä varusteta sellaisilla toiminnoilla. Olen siitä huolimatta kuitenkin syyttänyt seurakuntaamme hiljaa mielessään ajoittain sisäänpäinkääntyneeksi.
Me suomalaiset olemme saunakansaa. Lämpimässä hämärässä avannon aiheuttamissa adrenaliinitunnekuohuissa myös minä uskalsin nostaa pöydälle onnettoman nimimuistini. Joskus vähän vieraammaltakin voi kysyä ”millaista elämää te elätte?”Seuraavana aamuna se pakollinen huomenta ei saakaan enää kääntämään katsetta seinustalle.
Tältä leiriltä jäi käteen 5 äärimmäisen tärkeää asiaa.
- Vanhoja uusia tuttavuuksia.
- Jumalan sanaa (Kiitos opettajille ja lastenhoidolle siitä)
- Kassillinen 3.5 vuotiaan askarteluja
- Päiväunet
- Kohtaamispaikan leirit on suunniteltu sopimaan myös perheille joten aikataulu on mukavan väljä, olematta silti tylsä. Nuoruusvuosilta tuttu sosialisoinnin ja yövalvomisien aiheuttama leirikrapula loisti sunnuntaina poissaolollaan. Saattaa tosin olla, että tämä on ikäsidonnaista. Tyttäremme olisi mielellään nukkunut vielä keskiviikkonakin.
Jasmine Kauko, 30v perheenäiti
Muita blogitekstejä
Mikä yhdisti ensimmäisiä kristittyjä? Mikä yhdistää meitä? Mika Falkin opetus Lahden ...
Mitä sinä kaipaat? Mitä tarkoittavat vanhurskauden nälkä ja jano? Eetu Lehtisen ...