Miksi kokoonnumme yhteen? Mikä on yhteisömme olemassaolon syy? Miksi kuulemme ja kuuntelemme Jumalan sanan saarnaa? Miksi ylistämme lauluillamme Jumalaa?

Onko tärkeintä se, että Kohtaamispaikassa on hyvä, vapaa ja iloinen ilmapiiri? Siihenkö tähtäämme ja pyrimme? Näemmekö vaivaa saadaksemme aikaan viihdyttävät illat, hyvin valmistellut korkeatasoiset opetukset, innostavat ylistyslaulut? Vai miksi teemme tämän kaiken? Miksi neuvottelemme, suunnittelemme, hankimme varoja, rukoilemme, haastamme erilaisiin tehtäviin ihmisiä ja näemme vaivaa? Miksi kestämme ja kilvoittelemme keskinäisessä rakkaudessa silloinkin kun on vaikeaa, ristiriitoja, väärinymmärrystä, epäonnistumisia? Miksi kestämme, vaikka tuntuisi helpommalta antaa periksi? Miksi emme lannistu, vaikka taistelu tuntuu ylivoimaiselta, ylistys ei maistu, Sana ei puhuttele ja erämaan kuiva hiekka polttaa jalkapohjissa.
SIKSI, koska kaiken tähtäin on Taivas ja yhteisen matkamme yhteisönä ja yksilöinä tarkoitus on päästä perille.

Yksin en lopulta jaksaisi. Tarvitsen vierellä kulkijoita, taakan jakajia, rohkaisijoita, matkakumppaneita, uskonystäviä, jotta Jumalan aloittama työ ei jäisi kesken.

Kadota päämäärä ja tarkoitus, kadotat motiivin. Yhteisö muuttuu mukavien ihmisten klubiksi, ajanvietteeksi ja harrastukseksi. Ja vähitellen tarpeettomaksi. Mutta ei! Perille on päästävä. Ja perillä on parempaa..

”Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Vihamieheni tahtovat minulle pahaa, mutta sinä ojennat kätesi, sinun väkevä kätesi pelastaa minut. Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!” Ps. 138:7–8

Matti Vanhanen

Liity mukaan

Olisitko sinä valmis liittymään säännöllisten tukijoiden joukkoon, jotta voimme palkata toisen yhteisönrakentajan? Lue lisää.