”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte.” Joh. 15:16

Jeesus puhuu seuraajilleen pysyvän hedelmän kantamisesta. En usko, että sillä tarkoitetaan kuitenkaan kuvan kaltaisia jäätyneitä ja lumen peittämiä pihlajanmarjoja. Jäätyneiden marjojen äärellä vietetty aika herätti ajatuksia. Kuvan marjat ovat kiinni puussa. Niiden olisi pitänyt pudota maahan ja kuolla, jotta uutta elämää olisi syntynyt. Nyt niiden osana on näyttää kauniilta lumenpeittoisena.

Samaistun noihin marjoihin. Minäkin olin jämähtänyt paikoilleni. Aloin kerätä lumeksi päälleni runsaasti palvelutehtäviä ja ahkeroin evankeliumin eteen. Olin kaikkea kaikille. Tein hyviä tekoja ja niillä kaunistin jäätynyttä olemustani. Olin iloton, hajuton, mauton ja mitään tuottamaton. Ulkoisesti kaikki oli hyvin. Olinhan kiinni puussa. Luin joka päivä Raamattua, kuuntelin opetuksia ja palvelin seurakunnassa. Kuuluin raamattupiiriin, sillä niinhän kuuluu tehdä. Kaiken piti olla kunnossa. Ei ollut. Ei tosiaankaan. Tuli romahdus, vaikka kuinka uskottelin, että jaksan kyllä. Kyllä Herra kantaa. Ei kantanut.

Putosin, mutta sitten tuli armon vuoro. Kun olin luopunut omasta voimastani, sai Jeesus vuoron. Kuinka suloista oli jälleen kuulla: ”Jeesus ei vaadi minulta mitään. Kaikki lepää hänen varassaan”. Se osui ja upposi.

Mitähän jatkossa seuraa? Matka on ollut kivulias, ja rohkeutta on vaadittu sanoa esimerkiksi ei. Mutta enää en ajattele, että vain Jeesus sai vetäytyä yksinäisyyteen, koska oli Mestari. Oikeastaan ajattelen, että koska en ole Mestari, minun pitää levätä enemmän.

Vanhemmat ja puutarhurit tietävät, että hedelmää saa kasvatusprosessissa odotella. En usko, että pysyvän, saati sitten iankaikkisen hedelmän syntyminen on tässä suhteessa poikkeus. Onneksi Taivaan Isällä on aikaa ja kärsivällisyyttä kasvattaa ja tuottaa meissä pysyvää hedelmää. Kyllä, tuottaja on Taivaan Isä, et sinä tai minä. Lähde vain liikkeelle, mutta älä hosu. Anna Taivaan Isän hoitaa johdatus, ei maksa vaivaa itse mestaroida.

Veljesi,

Jukka-Pekka Vehkala