Taaperoikäinen lapsenlapseni oli isänsä kanssa mummolassa ja bonus-papan luona viettämässä lauantai päivää. Olimme ulkoilun jälkeen lepäilemässä. Kuului vain hiljaista puuhastelun ääntä, kun lapsi isänsä kainalossa käänteli leluja käsissään. Auringon valo valaisi huonetta. Siinä hetkessä oli hyvä olla yhdessä. Hiljaisuuden keskellä kuulimme sanat: ”Olet turvassa.” 

Kaksi ja puolivuotias lapsenlapseni sanoi nämä rohkaisevat sanat kirkkaalla ja varmalla äänellä. 

”Olemme turvassa”, toisti hänen isänsä. Tuo pieni lapsi sanoi sen, mikä on totta joka hetki. Taivaallisen Isämme kainalossa olemme turvassa. Tuossa hetkessä Taivasten valtakunnan läheisyys sai kyyneleet nousemaan silmiini. Turvallisuudessa, armollisessa rakkaudessa ja luottamuksessa on hyvä kasvaa. Kokeilla, kompastua, nousta uudelleen ja kasvaa. Löytää omat taidot ja lahjat ja iloita niistä.

“Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.” 1.Piet.4:10-11

Samoin kuin perheessä, niin myös seurakunnassa jokaisella on jotain annettavaa. Jokainen saa osallistua taitojensa ja voimiensa mukaan. Saa kokea osallisuutta. Saa lohduttaa ja rohkaista. Saa myös itse kokea lohdutusta ja rohkaisua. Saa olla heikko ja avun tarpeessa. Saa vuorostaan auttaa ja kantaa heikkoja. Saa kokea iloa palvellessaan ja antaessaan osansa yhteiseksi hyväksi. Saa kokea yhteyttä sisarien ja veljien kanssa ja yhteyttä Isän Jumalan kanssa. Saa tuntea yhteenkuuluvuutta, löytää merkitystä, tarkoitusta ja kokea kiitollisuutta ja iloa. 

Mieleeni nousee myös se todellisuus, että joskus me väsymme tai  elämäntilanteemme muuttuu niin ettemme hyvästä tahdosta huolimatta jaksa olla palvelemassa. Onneksi perheessämme on niin monta jäsentä. Silloin kun yksi uupuu, toiset jakavat hänen tehtävänsä. Uupunut saa levätä ja tuntea ”Olet turvassa.” Kunnes voi nousta uudelleen ja löytää ilon osallisuudessa ja yhteydessä.

Rohkaisen sinua lähtemään liikkeelle. Anna taitosi ja lahjasi käyttöön. Ole mukana omalla paikallasi rakentamassa yhteisöämme – perhettä, johon on ilo kuulua.  Älä anna jo olemassa olevien tehtävälistojen, tiimien tai toimintamuotojen rajoittaa ajatuksiasi, lahjojasi, taitojasi ja luovuuttasi. Armolahjoja on monenlaisia. Kerro, miten sinä tahtoisit olla mukana palvelemassa. Millaiset tarpeet ja tarvitsijat ovat jääneet vielä vaille apua ja toteuttajaa? Kerro ajatuksiasi ja ideoitasi Kohtaamispaikan työntekijöille ja toisille vastuunkantajille niin rukoillaan ja mietitään yhdessä miten lähteä liikkeelle.

Rakastaessamme ja palvellessamme toinen toistamme, palvelemme Jeesusta. Olemme yksi ruumis, jossa jokaista jäsentä tarvitaan.

”Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: »Minä en tarvitse sinua», eikä liioin pää jaloille: »Minä en tarvitse teitä.» Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” ‭‭1.Kor.‭12:20-27‬ ‭

Ulla Töyrylä, Kohtaamispaikan hallituksen puheenjohtaja