”Olosuhteet eivät tee elämästä sietämätöntä, vaan merkityksen ja tarkoituksen puuttuminen.” —Viktor Frankl

Koronaa on takana muutama kuukausi. Kun poikkeavasta tulee normaali, huomaan, että myös ajatukseni muuttuvat ja tasoittuvat. Jos alkuun kysyin: miten tästä selvitään, nyt kysyn entistä useammin: mitä tästä voi oppia?

Itse olen oppinut sen, että ihminen todella kestää aikamoista painetta ja muutosta. Olen oppinut, että ihmisen ulkokuori määrittää hyvin vähän sitä, mitä todella olemme ja koemme. Ihmiset, jotka ovat hyvin samalaisessa elämäntilanteessa kuin itse, on samanlainen arki ja samanlaiset ihmissuhteet, voivat kokea korona-ajan hyvin eri lailla. Jotenkin se yllättää aina uudelleen ja uudelleen.

Oma kokemukseni on, että ihminen kestää paljon paremmin painetta, jos pystyy selittämään itselle, miksi painetta kannattaa kestää. Jos on uskoa ja toivoa siihen, että asiat vielä muuttuvat ja kaiken keskeltä voi synty jotain uutta ja kaunista, se auttaa jaksamaan. Jollain oudolla tavalla koen, että menneet kuukaudet ovat myös yhdistäneet ihmisiä. Ehkä jopa yhdistäneet Suomen kansaa. En usko, että Jumala lähetti pandemiaa, mutta hänellä taitaa olla taito kääntää sairauden erilaisia puolia ihmisille opiksi, tai jopa siunaukseksi.

Monissa englanninkielisissä seurakunnissa käytetään fraasinomaista ilmaisua: God will Provide.

Tuo sanonta taitaa tarkoittaa käännettynä: Jumala antaa kaiken mitä tarvitsemme. Jos ihmisellä on ajatus: ”Tähän Jumalan on minut kutsunut, tämä on minun tehtävä”, silloin Jumala myös antaa tarvittavat työkalut ja resurssit tehtävänsä toteuttamiseen. Jumala ei anna mahdottomia tehtäviä.

Joidenkin mielestä tuollainen heitto on liian suoraviivainen tai yksinkertainen. Ehkä sanojen toistaminen alkaa ärsyttämään. Se kuulostaa liian kliseiseltä. Kun jonkun lauseen on kuullut tarpeeksi monta kertaa, tulee siitä hengellinen korvamato ja sanat menettävät merkityksensä.

Ehkä joku on myös saattanut kokea, että heitto ”Jumala kyllä huolehtii” voi väärällä tavalla viedä huomion pois ihmisestä ja jokaisen mahdollisuuksista tehdä ja saada aikaan hyvää tässä maailmassa. Ehkä jonkun silmissä tuollaisella heitolla voi unohtaa arkijärjen myös hengellisistä kysymyksistä.

Tässä on yhdenlaista tasapainoilua kristitylle. Milloin on oikea aika sanoa – Jumalaan voi luottaa, vaikka tämä tuntuu aivan järjettömältä – ja milloin on mentävä arkijärki edellä.

Voiko koronan keskellä sanoa: God will provide?

Sen voin ainakin itse sanoa, että Jumalan ja uskon kautta voi löytää merkityksen elämälle. Se mitä teemme, minkä puolesta arkea rajoitamme ja toisista huolehdimme, on merkityksellistä rakkautta toisia kohtaan.

”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” – Jeesus Matt. 25:40

Tuomas Luoma, Joutjärven seurakunnan kappalainen