
Psalmi 149:1–4
Halleluja!
Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!
Iloitkoon Israel Luojastaan,
riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan,
ylistäkööt tanssien hänen nimeään,
soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin!
Herra rakastaa kansaansa,
hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan.
Jumala kohtelee meitä ihmeellisen armollisesti ja rakastavasti. Niin kuin Jos Moons sanoo kirjassaan The Art of Spiritual Direction (Hengellisen ohjauksen taito): ”Jumala ei aseta meille pääsykokeita!”
Tämän päivän psalmi kutsuu meitä vastaamaan tähän ylistämällä, laulamalla, iloitsemalla, riemuitsemalla ja soittamalla, koska Jumala rakastaa meitä, auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan. Mitä tämä merkitsee? Ensinnäkin sitä, että Jumala edelleen näkee meissä luomistyönsä kauneuden kaikista säröistä huolimatta. Toiseksi, että hän riemuiten rakastaa meitä. Kolmanneksi, että hän haluaa korjata kuntoon kaiken meissä olevan vääryyden. Mikä Jumala!
Tämä on meille rukouskutsu ajatella kaikkia niitä ihmisiä, joita kannamme tällä tavoin rukouksissamme ja iloita heistä Jumalan edessä lapsina, rakastettavina ja armahdettavina. Kiitämme Jumalaa siitä, että hän rakastaa heitä, ja pyydämme, että heidän sydäntensä ovi aukeaisi tälle rakkaudelle.
Jakeen 4 toinen osa on kiehtovalla tavalla toisenlainen ja muistuttaa meitä siitä, että ihmisen tärkein piirre liittyy siihen, miten olemme Jumalan edessä, nöyrinä, luotuina. Tähän sisältyy toinen kutsu, kutsu luopua itsekontrollista Jumalan edessä. Tämä saattaa olla kaikkein tärkein rukous, jonka koskaan rukoilet ystäviesi puolesta pyytäen heidän sydäntensä avautumista Jumalalle, joka voi tuoda heidät kotiin ja pitää turvassa.
Tule, Pyhä Henki, anna minulle voimaa kantaa
sinulle, ja anna heidän huomata, kuinka sinä rakastat heitä.
Muita blogitekstejä
Mikä yhdisti ensimmäisiä kristittyjä? Mikä yhdistää meitä? Mika Falkin opetus Lahden ...
Mitä sinä kaipaat? Mitä tarkoittavat vanhurskauden nälkä ja jano? Eetu Lehtisen ...