Kärsimys on väistämätön osa elämäämme. Pietari kirjoittaa kärsiville yhteisöille, ihmisille, jotka kokevat merkittäviä vaikeuksia uskonsa vuoksi. Pietari on sitä mieltä, että heidän rohkeutensa ja haavoittuvuutensa tämän ajanjakson aikana ei ole vain merkki heidän uskostaan Kristukseen, vaan noudattaa Jeesuksen ristin esimerkkiä.

Kristittynä eläminen ei koskaan tarjoa pakoa kärsimyksestä. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ei vapauta meitä tuskallisista kokemuksista, siitä, että tunnemme itsemme hylätyiksi ja eksyksissä oleviksi. Se ei estä pahoja asioita tapahtumasta meille. Meihin sattuu, me suremme, meitä nöyryytetään. Lopulta me kuolemme. Se, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, ei takaa meille kivutonta elämää.

Mutta Hänen kuolemansa avaa meille oven Jumalan siunauksen tuntemiseen ja kokemiseen jopa – joskus voimakkaimmin ja syvällisimmin – kärsimyksen keskellä. Kristuksen kärsimys ristillä lahjoittaa meitä syvästi rakastavan Jumalan läheisyyden, sillä Hän oli valmis kantamaan tuskan, jonka jouduimme aiemmin kokemaan yksin. Hänen ylösnousemuksensa lupaa iankaikkisen elämän Isän luona, huolimatta ajallisen elämämme todellisuudesta.

Erikoisinta on, että Jumala kärsi käsittämättömän tuskan puolestamme, vaikka olimme vielä Hänen vihollisiaan. Hän on valmis kuolemaan puolestamme, vaikka me olemme ne, jotka hylkäsimme Hänet. Rukoillessamme tänään viiden läheisemme puolesta, jotka eivät vielä ole kohdanneet Jeesusta, iloitaan siitä, että Kristus on kuollut heidänkin puolestaan, pitää heitä rakastettuina ja haluaa olla heidän kanssaan myös heidän tuskassaan. Rukoilemme, että Pyhä Henki tekisi heidät eläviksi.

Tässä raamatunkohdassa Pietari asettaa kärsimyksen kokonaan uudelle, kosmiselle tasolle. Se, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme, kaikuu yli koko maailmankaikkeuden, mutta tiivistyy yhteen hakattuun ja särjettyyn mieheen. Myöhemmin Pietari kirjoittaa: “Te jaatte Kristuksen kärsimyksen, jotta voisitte olla iloisia ja huutaa riemusta silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy.” Kärsimyksemme eivät ole vähäpätöisiä Jumalalle, joka todella tuntee kärsimyksen. Mutta ne eivät myöskään ole lopullisia. Kärsimyksen toisella puolella on voitto. Sillä se, mikä tapahtui Jeesuksessa, tapahtuu myös meissä – ruumiimme kuolee, mutta meidät tehdään eläviksi Hengessä.

Tuntekoot he, jotka kokevat kärsimystä tänään, Jumalan lohduttavat ja johdattavat käsivarret ympärillään. Jumalan kanssa kärsimyksellä ei koskaan ole viimeistä sanaa.