ENSIMMÄINEN PIETARIN KIRJE 2:2

“Hamuilkaa puhdasta opetusta kuin vastasyntyneet vauvat maitoa. Sen ravitsemina te kasvatte pelastukseen.”

V auvat, jotka syntyvät outoon ja kovaan maailmaan, ovat täysin riippuvaisi niistä, jotka heitä hoitavat. Vauvojen tarpeet ja vaistot liittyvät perusasioihin – ruokaan, lämpöön, rakkauteen. Näiden asioiden takia he ovat riippuvaisia toisista, avuttomia ja heikkoja. Muistelemme kuvaa Kristus-lapsesta, Jumalasta, joka teki itsestään pienen ja avuttoman meidän takiamme, jotka olemme täysin avuttomia ilman häntä. Ne, joille Pietari kirjoitti, elivät myöskin tässä oudossa ja kovassa maailmassa, maailmassa, jossa

eksymme ja missä ainoa lohdutus tulee Jumalalta.

Mutta lapset kasvavat. Toivottavasti heistä tulee viisaita, ystävällisiä, tuottavia yhteiskunnan jäseniä – mutta se tapahtuu vain heidän saamansa ravinnon avulla. Raamatun ”maito” merkitsee usein siunausta ja yltäkylläisyyttä: äiti antaa maitoa vapaasti, rakkaudesta, milloin vain lapsi sitä tarvitsee, ilman että lapsen tarvitsee ”ansaita” sitä.

Se on elämän lähde, huolenpidon merkki, myös helppo ymmärtää. Et voi antaa lapselle lihaa heti syntymän jälkeen, heillä ei ole hampaita sen syömiseen.

Synnymme uudestaan, kun tulemme Jeesuksen luo. Aloitamme uuden elämän Jumalan lapsina. Jumala antaa meille tilaa kasvaa, kypsyä ja saada hoivaa – prosessi kestää koko elämämme. Emme jätä maitoa, koska se minkä kanssa aloitamme matkan, kannattelee meitä koko elämämme kristittyinä.

Mitä on tämä maito, joka vahvistaa ja ruokkii meitä kasvamaan tässä uudessa elämässä?

Ajattelen, että se on Jumalan sana – kirjoitukset ja Pyhän Hengen kutsu sydämissämme. Me olemme heikkoja, mutta Hänen sanansa vahvistaa meitä. Meillä on nälkä ja jano, ja vain Hän voi ruokkia meidät. Meitä ympäröivät viha ja erimielisyydet, mutta Hänen yltäkylläinen siunauksensa antaa meille mahdollisuuden rakkauteen ja iloon.

Kaiken sen jälkeen, mitä meille on annettu vahvistukseksi, voimme kääntyä toisten puoleen ja ravita vuorostaan heitä. Me voimme jakaa Jumalan rakkautta, niin että lähellämme olevat voivat vahvistua ja saada apua Hänen sanastaan. Sen, mitä ne viisi läheistä, joita pidämme Jumalan edessä, eniten tarvitsevat, Jumala antaa.

Kristus kutsuu meitä olemaan lapsenkaltaisia, ei tukeutumaan itseemme vaan Jumalan lupauksiin, Jeesuksen persoonaan ja Hengen läsnäoloon. Olkaamme lapsenkaltaisia tarvitsevuudessamme ja riippuvuudessamme Jumalaan, joka yksin vahvistaa ja ravitsee meitä, kun kasvamme kohti hänen pelastustaan.