Kristitty kantaa mukanaan ”erilainen” -merkkiä. Ensimmäisessä kirjeessään apostoli Pietari kirjoittaa maanpaossa eläville, yhteisöille, jotka elävät vieraina ja muukalaisena Vähässä-Aasiassa. Nämä ihmiset tietävät mitä on olla muukalainen – kiusattu ja hyljeksitty.

Mutta Pietari kirjoittaa myös ihmisille, jotka ovat maanpaossa sanan toisessa merkityksessä: kristittyinä elämme elämämme maan päällä maanpaossa, kaukana ikuisesta kodistamme taivaassa ja Isästä.

Kristityille on annettu toisenlainen identiteetti: sen sijaan, että määrittelisimme itsemme perheen, kansalaisuuden, omaisuuden tai jonkin muun ominaisuuden mukaan, jonka usein ajattelemme kuvaavan sitä, keitä olemme, me, kastetut, olemme Kristuksessa – tämä on syvä totuus, joka on sekä meille annettu että odottaa ymmärtämistään. Meidät on kutsuttu löytämään identiteettimme vain ja ainoastaan Jeesuksen Kristuksen persoonassa.

Pietari puhuu niistä, jotka ovat maanpaossa mutta Jumalan valitsemia. Nämä yhteisöt voivat tulla näkyviksi maan päällä, mutta ne on pyhitetty Hengen kautta. Kristityt eivät pidä maallista valtaa ja johtajia ylimpinä auktoriteetteina: me tottelemme Jeesusta.

Tämä on mahdollista vain Pyhän Hengen lahjojen avulla.

Kun rukoilemme lakkaamatta toisten puolesta saadaksemme heidän sydämensä ja mielensä kääntymään Kristuksen puoleen, kysykäämme ensin itseltämme: Miten elämässämme näkyy se, että meidät on merkitty erilaisiksi? Saako meidän todistuksemme ihmiset kiinnostuneiksi uskosta vai ennemminkin vastahakoisiksi? Miten elän elämääni eri tavalla Jeesuksen Kristuksen hyvän sanoman myötä, ja miten toiset näkevät ja kuulevat sen?

Pietari puhuu todellisille yhteisöille, jotka kohtaavat todellisia ongelmia, mutta tervehtii heitä Jumalan yltäkylläisen armon ja rauhan valossa. Levitköön sama armo ja rauha sinun kauttasi kaikille niille, jotka kohtaat, kun aloitat tämän päivän matkaa.