Ilmapiiri kolmekymmentäluvun Saksassa oli odottava ja pelokas. Odotettiin, että kansallissosialistit saisivat maan ylös lamasta, niin että kaikilla olisi työtä ja asunto. Rahan arvon romahdus oli ollut kova isku sodan hävinneelle maalle. Ostovoiman palautuminen olisi yksi suurimmista tavoitteista, sillä köyhyys kosketti yhä useampaa kansalaista. Toisaalta ihmiset pelkäsivät sitä jyrkkyyttä ja ehdottomuutta, jota juuri valtaan päässyt kansallissosialistinen puolue oli ajanut. Maassa säädettiin uusia lakeja, joissa ihmisten liikkuvuutta ja ilmaisuvapautta rajoitettiin. Kirjaroviot kuvastivat hyvin sensuurin lisääntymistä. Ihmiset alkoivat kyräillä toisiaan ja erityisesti juutalaisista tehtiin syyllisiä kaikkeen pahaan, joista vallitseva talouslama oli yksi. Koska kansallissosialistit vakuuttavasti lupailivat suuruuden päivien pian koittavan Saksalle, uskoivat ihmiset heitä ja valtaapitävien suosio kasvoi nopeasti. Sota, joka pian syttyi, tuli suurelle osalle yllätyksenä.

Vaikka enemmistö tuki hallitsevaa puoluetta, oli taustalla myös selvä oppositio. Sen merkittäväksi edustajaksi ja edelläkävijäksi nousi nuori luterilainen pastori, Dietrich Bonhoeffer. Toiminta natsihallintoa vastaan ajoi hänet moniin vaikeuksiin, jotka lopulta johtivat vankeuteen. Jouluna 1944 hän lähetti Marialle,  kihlatulleen, kirjeen ja liitti oheen vankilassa kirjoittamansa runon: 

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan

olemme kaikki hiljaa kätketyt

Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,

yhdessä käydä uuteen aikaan nyt

Jos ahdistuksen tie on edessämme

myös silloin Kristus meitä kuljettaa

Annamme Isän käsiin elämämme

Hän itse meille rauhan valmistaa

Runsaat kolme kuukautta kirjeen lähettämisen jälkeen, keväällä 1945, Bonhoeffer piti vankitovereilleen pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina jumalanpalvelusta.

”Hän oli tuskin lopettanut viimeisen rukouksen, kun ovi avautui ja sisään astui kaksi siviilivaatteisiin pukeutunutta miestä, jotka sanoivat: – Vanki Bonhoeffer. Valmistautukaa tulemaan mukaamme. Nuo sanat ”Tulkaa mukaamme” – olivat alkaneet merkitä kaikille vangeille ainoastaan yhtä  asiaa,  mestauslavaa. Hyvästelimme hänet, ja hän veti minut sivuun -Tämä on loppu, hän sanoi. -Minulle elämän alku.”  (Eric Metaxas: Bonhoeffer, pastori, marttyyri, näkijä, vakooja)

Tänä päivänä huhtikuussa vuonna 2020 tästä tapahtumasta on kulunut 75 vuotta.

Jeesus opetti jäähyväispuheessaan opetuslapsiaan: ”Tämän minä olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.” Joh.16:33 

Jeesus kehotti opetuslapsiaan olemaan turvallisella mielellä. Vaikka kohtaisimme taisteluita, emme olisi yksin. Jeesus ei hylkää meitäkään omissa kamppailuissamme. Kun pidämme mielessämme, että lopullinen voitto on jo saatu, voimme pukeutua Kristuksen rauhaan vaikeimpinakin aikoina.

Tapio Korri