Olin lapsuusperheeni nuorin. Äiti oli yksinhuoltaja ja siksi hän joutui käymään töissä. Niinpä meillä oli kotiapulainen, joka piti minusta huolen siihen asti, kun lähdin kouluun.

 

Perustaessani oman perheeni, halusimme vaimoni Sirpan kanssa myös lapsia. Ihanne määrä olisi kolme. Ensimmäinen lapsemme, poika, oli silmäterämme. Hyväntuulisena ja eläväisenä hän jokelteli ja nauroi herkästi. Reilun vuoden kuluttua saimme tytön, ruskeasilmäisen kaunottaren. Vahinko vain, jouduimme herkeämättä vahtimaan, ettei isompi mustasukkaisuuttaan tekisi pienelle kolttosia. Muutaman vuoden kuluttua toinen ruskeasilmäinen kaunotar syntyi. Nyt oli lapsilukumme täynnä.

 

Halusimme pitää esillä kristillisiä arvoja, olihan ne meille luonnollinen osa nuoruuttamme. Kävimme lasten kanssa hengellisissä tilaisuuksissa. Halusimme antaa lapsillemme esimerkin rukouksesta; kaikki ikävät ja mukavat asiat tuotiin rukouksessa Taivaan Isälle. Jos lapsi sairasti, rukoilimme tervehtymistä. Jos kavereiden kanssa oli ongelmia, rukoilimme kavereiden ja heidän perheidensä puolesta. Siunasimme lasten kanssa sukulaiset ja ystävät iltarukouksessa. Rukouksesta tuli jokapäiväistä ja luontevaa, arkeen kuuluvaa.

 

Vuodet kuluivat, lapset kasvoivat ja me vanhenimme. Vuosikymmenten työelämä jäi taka-alalle, oli aika uudelle. Kaksi vanhinta lastamme saivat esikoisensa samana kesänä tytön ja pojan. Isovanhemmuus oli uusi, iloinen asia, jota piti kaikille jakaa ja näyttää kuvia! Lapset kasvoivat ja uusia pieniä syntyi. Lopulta heitä on kaikkiaan seitsemän.

 

Lapset vierailevat mielellään mummin ja vaarin luona. Ja mummi laittaa niin hyvää ruokaa lasten mielestä, että jo senkin takia kannattaa tulla käymään. Parasta ja kaikkien herkkua on mummin tekemät lihapullat ja vaarin uunissa paistamat lohkoperunat. Ja jälkiruoaksi muffineja sekä porejuomaa (seljankukkamehun ja sitruunavissyn sekoitus), josta kaikki pitävät.

 

Aika lasten kanssa kuluu Aliasta tai Uno korttipeliä pelaten. Lisäksi tiettyjä videota katsotaan uudestaan ja uudestaan, kuten Titi Nalle, Muumi, Pingu, Kyllä isä osaa, parodiaa tai Pekka ja Pätkä mustavalko elokuvia. Ja yökylässä jokainen käy vuorollaan. Lapset siunataan silloin yöunille ja samalla siunataan kaikki läheiset. Joskus kaikki seitsemän ovat olleet samalla kertaa yötä. Silloin isompien lasten on saatava valvoa vähän myöhempään. Serkukset viihtyvät toistensa seurassa ja isommat ottavat välillä hoitovastuuta pienemmistä. Näin mummilla ja vaarilla on helpompaa.

 

Vaari lähtee poikien kanssa palloa potkimaan tai talvella pulkkamäkeen. Mummi järjestelee tyttöjen kanssa taidemaalausta tai leipomista. Olemme tehneet lastenlastemme kanssa retkiä ja leirejä. Isovanhempi / lapsenlapsi leirillä Ryttylässä olimme viiden lapsen kanssa. Tukholman risteily ja joulumatka Teneriffalle ovat myös olleet lapsille kohokohtia. Tänä poikkeus aikana erityisesti keväällä olimme vain puhelinyhteydessä, nyt syksyllä tapaamme useammin.

 

Isänpäivän aikaan saan videopuheluita ja muistamisia korttien ja piirustusten muodossa. Isänpäivän vietto on mielestäni tärkeää paitsi lapsille myös nuorille isille, jotka ehkä vielä ovat epävarmoja omasta isän roolistaan. Isän ja lapsen suhdetta voisi rinnastaa Taivaallisen Isämme ja meidän hänen lastensa asemaan. Olemmehan Hänelle rakkaita ja tärkeitä. Taivaallinen Isämme on kiinnostunut meistä itsestämme ja kaikista tarpeistamme. ”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?” Room 8:32

Tapio Korri