Huomaan kaipaavani Jumalan läsnäoloa elämässäni vuosi vuodelta enemmän. Kokemuksesta tiedän, miten Jeesuksen kohtaaminen kerta toisensa jälkeen puhdistaa, innostaa ja luo syvää rauhaa sisimpääni. Ilman häntä sieluni sen sijaan kylmettyy ja kuivuu kuin huulet Siperian lumitykin jälkeisessä pakkasviimassa. Kuinka olen siis varmistanut, ettei Jeesuksen kohtaaminen jää sattuman varaan tai riipu kulloisenkin päivän hengellisestä vireystilasta? Opettelemalla monien muiden tavoin rutiinikristityn elämää.

Rutiinilla tarkoitetaan käyttäytymistä, jota on toistettu niin kauan, että se on muuttunut automaattiseksi. Osaksi sitä, kuka minä olen ja mitä teen. Mikäli rutiinien muodostuminen ja tietoinen rakentaminen kiinnostavat enemmän, suosittelen vaikkapa James Clearin kirjaa pura rutiinit atomeiksi.

Olen siis luonut päivääni hengellisiä rutiineja. Erityisesti aamun hiljaiset hetket Jeesuksen kanssa ovat muodostuneet elämässäni virvoittavaksi lähteeksi. Reseptini on yksinkertainen ja sitä saa kopioida, kehitellä tai muokata itselleen sopivaksi – aivan kuten olen itsekin tehnyt ammentaen toisten löydöistä.

Ensimmäiseksi on tärkeätä löytää tarkoitukseen sopiva aika ja paikka sekä laittaa puitteet kuntoon. Itselleni on lukuisten testausten jälkeen parhaaksi paikaksi osoittautunut olohuoneemme pehmeä matto heti aamutuimaan. Mikäli tarvitsen toisen mukillisen kahvia herätäkseni, aloitan hetken keinutuolin puolella maton reunalla, koska vatsalla köllötellessä kahvinjuominen ei ota luonnistuakseen ja kartonkipillit ovat ällöjä vettyessään. Pimeällä kaudella on olennainen osa kattaustani edessäni loistava kirkasvalolamppu. Tavallisesti laitan vielä napit korviini ja sielunmaisemaani sopivaa musiikkia, joka ei vie huomiotani liiaksi, mutta riittää peittämään lapsiperhehälyn alleen.

Aloitan hiljaisen hetkeni kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, kuka hän on. Ihmettelen hänen hyvyyttään, rakkauttaan ja uskollisuuttaan. Katselen Jeesusta ja pyydän Pyhää Henkeä jälleen kerran täyttämään minut. Usein rukoukseni jatkuu Isä meidän -rukouksella joko sellaisenaan tai Lutherin mallin mukaan rukoillen pyyntö kerrallaan ja jatkaen kunkin pyynnön teemasta omin sanoin.

Rukouksen jälkeen avaan Raamattuni ja jatkan siitä, mihin olen viimeksi lopettanut. Viime kuukausina olen lukenut yhden psalmin ja luvun Uudesta testamentista. Usein alleviivailen kohtia, jotka erityisesti käyvät kohti tai saatanpa päätyä kirjoittamaan jotakin muistikirjaanikin. Lukiessani kyselen: mistä tahdot Jumala minulle tämän kohdan kautta puhua? Mitä tahdot minun näkevän? Miten tahdot toimivan? Mihin lupauksiisi saan tänäänkin tarttua?

Uskon vakaasti, että Jumala puhuu meille Sanansa kautta ja Pekka Simojoen laulun sanoin Pyhä Henki lahjoittaa meille enemmän Jeesusta.

”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” 2.Kor.3:18

Mikäli aikaa on käytettävissä enemmän, kuten nyt koronan keskellä tuppaa olemaan, kun kaikki palaverit tapahtuvat sähköisesti eikä siirtymiseen tarvita aikaa, jatkan Sanan tutkimisen jälkeen vielä jonkin hyvän hengellisen kirjan äärellä. Kaikkein parhaiten omalla kohdallani ovat toimineet suoraan Jeesuksen elämään keskittyvät kirjat. Helminä uskallan suositella ainakin Timothy Kellerin, Kuninkaan ristiä sekä Anne Graham Lotzin, Vain yksin Jeesus.

Ehdinpä lukea kirjaa tai en, jatkan aamuhetkeäni vielä rukouksella perheeni, ystävieni, sukulaisten ja kohtaamispaikkalaisten puolesta. Erityisesti tulee rukoiltua heidän puolestaan, kenen elämässä tiedän olevan erityistä tarvetta Jeesuksen mahdollisuuksille auttaa. Usein pyydän johdatusta myös päivän tuleviin kohtaamisiin ja tehtäviin. Aivan lopuksi yritän olla vielä hetken hiljaa – niin vaikeata kuin se usein minulle onkin. Nauttia Jumalan hyvyydestä ja antaa hänelle tila puhua tai nostaa mieleeni kirkkaita ajatuksia.

Olisiko nyt koronakurjuuden keskellä hyvä hetki sinunkin testata rutiinikristityn arkea ja nauttia ajasta Jeesuksen seurassa?

Mika Falk, Kohtaamispaikan toiminnanjohtaja

Muita blogitekstejä