Yksi kysymys on kuumottanut minua kuluneen vuoden aikana: Tavoitammeko niitä ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta? Miten hoidamme oman tonttimme evankeliumin eteenpäin viemisessä Lahdessa? Kenelle itse henkilökohtaisissa ihmissuhteissani olen kertonut, mitä hyvää elämä Jeesuksen kanssa on antanut?

Olen lukenut aiheeseen liittyen lukuisia innostavia kirjoja, kuunnellut liudan podcasteja ja käynyt keskusteluja toisten yhteisövetäjien kanssa. Paperille hahmoteltuna yksinkertaisen ja tehokkaan suunnitelman laatiminen on nopeasti tehty. Se on selvä juttu: Jokainen yhteisömme jäsen elää vain uskoa todeksi arjen keskellä ja vie evankeliumin omaan kotiin, naapurustoon, työpaikalle ja ystävilleen. Tämän jälkeen uudet Jeesuksen seuraajat opetetaan tekemään samoin. Pian on moninkertaistumisen prosessi täydessä vauhdissa ja koko Lahti pelastettu. Riittää siis, kun teemme vain kuten jumalanpalveluksen loppukehotus kuuluu: ”Menkää siis ja palvelkaa Herraa ilolla.”

Mutta miten ihmeessä tällainen liikehdintä synnytetään? Mikä laittaa Jeesuksen seuraajat oikeasti ”menemään ja tekemään”, kuten lähetyskäskyssä kehotetaan?

Pelkäänpä, että me länsimaiset kristityt täällä Pohjolan perukoilla olemme hakoteillä siinä, miten usko Jeesukseen on läsnä arkisessa elämässämme. Olemmeko eristäneet Jumalan todellisuuden liiaksi kirkkoihin, raamattupiireihin ja suhteisiin uskovien ystäviemme kanssa? Näin on käynyt ainakin omassa elämässäni.

Jos osaisimme luontevasti puhua Jumalasta ja hengellisistä löydöistämme, rukoilla ihmisten puolesta ja kutsua mukaan seurakunnan toimintaan, kuten teemme uskovien ystäviemme kanssa, tilanne olisi kovin toisenlainen. Nyt sen sijaan meillä ei ole mallia eikä rohkeutta puhua Jeesuksesta ja tuoda Jumalan valtakunnan todellisuutta niihin ihmissuhteisiin, joihin sitä kipeästi kaivattaisiin.

Kohtaamispaikassa olemme kuluneen vuoden aikana tehneet kaksi uutta avausta, joiden odotan tuovan positiivista pöhinää yhteisömme elämään. Tänä syksynä aloitimme perhekerhon Karistossa, jossa asuu paljon lapsiperheitä. Mukaan on tullut monia, jotka eivät aiemmin ole osallistuneet Kohtaamispaikan toimintaan. Ajatuksena on palvella alueen perheitä ja saada heihin myönteinen kontakti.

Keväällä aloitimme XEE – evankeliointi elämäntapana koulutuksen. Kansainvälisen formaatin ajatuksena on löytää malli ja rohkeus aloittaa hengellisiä keskusteluita luontevasti arkisissa tilanteissa ja selittää evankeliumin ydin ymmärrettävästi. Parasta kurssissa on mielestäni se, että joka kerta opittua myös harjoitellaan käytännössä, eli mennään ja lähdetään keskustelemaan ihmisten kanssa Jumalasta. Opittua pääsee siis testaamaan elävässä elämässä. Puolentoista kurssin kokemuksella voin todeta: Jumala yllättää!

Tarvitsemme ”uutta kulttuuria”, jossa Jeesusta ei piilotella. Mitäpä, jos sopivan tilaisuuden tullen, ehdottaisin naapurilleni, että voisinko rukoilla hänen puolestaan? Tekisin rohkeasti hyvää, enkä epäröisi viedä keskusteluja hengellisiin kysymyksiin tai kutsua mukaan esimerkiksi alueellamme kokoontuvaan miesten lenkkiraamikseen?

Tiedän, ettei tällaista muutosta saada aikaan lehtikirjoituksilla, saarnatuoleissa tai blogeilla. Tarvitaan Pyhän Hengen työtä sydämessä, tyrkkäys takamukselle ja yhteisö, jossa voimme yhdessä lähteä liikkeelle. Rohkaisevia kokemuksia on tärkeää jakaa, sillä ne rohkaisevat myös muita lähtemään liikkeelle.

Mika Falk, toiminnanjohtaja Lahden Kohtaamispaikka