Yö itki murheissaan ei noussut aamukaan,

kun Vapahtaja maailman kaatui.

Vuodatti verensä vuoksemme ristillä

kirousten kaikki paino yllään.

 

Viimeinen henkäys, kun taivas katsoi pois

Jumalan Poika peittyi varjoon.

Haudassa taisteltiin, kuolema haastettiin.

Helvetin kaikki voima murtui.

 

Maa alkoi järkkyä, kivi vieritettiin pois.

Hänen rakkauttaan ei voitu kukistaa.

Missä olet kuolema?

Ylösnoussut Kuningas nujersi sinut täysin.

 

Hän aina kirkastettu on.  Hän aina koroitettu on.

Ikuisesti ylösnoussut. Herra elää. Herra elää.

Sakari Heikkilä – Ikuisesti

 

Sisälläni on voimakas kaipuu ja odotus. Milloin jälleen pääsemme isolla joukolla ylistämään kuoleman vallan voittajaa ja iloitsemaan yhdessä siitä, miten Jeesus nujersi tuon vieraan muukalaisen täydellisesti. ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.” 1.Kor.15:54. Tuota hetkeä odottaessani aion pitää Spotifyn soittolistan kovalla käytöllä ja hoilata mukana niin rohkeasti kuin hämäläinen suinkin neljän seinän sisällä kehtaa.

Kirkkoisä Augustinus pohti aikanaan, kuinka on olemassa kolmenlaista kuolemaa: fyysinen-, hengellinen- ja ikuinen kuolema. Fyysinen kuolema on sitä, mitä me arkikielessämme kutsumme kuolemaksi. Elämä lakkaa ja palaa tomuun. Hengellisessä kuolemassa on kysymys siitä, että ihminen joutuu eroon elämän lähteestä eli Jumalasta itsestään. Tätä voidaan pitää kuoleman olemuksen ytimenä. Iankaikkinen kuolema eli Helvetti puolestaan tarkoittaa, että tuo ero Jumalasta jää pysyväksi ikuisiksi ajoiksi.

Kukistaessaan kuoleman, Jeesus voitti sen täydellisesti. Evankeliumit kertovat siitä, kuinka Jeesus nousi ruumiillisesti, fyysisesti kuolleista. Hän ei noussut kuolleista henkenä tai opetuslasten mielikuvituksissa ja muistoissa. Hauta oli tyhjä. Siellä ei ollut Jeesuksen ruumista – vain tyhjät käärinliinat. Opetuslapset sen sijaan kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen, johon saattoi koskea tai kenen kanssa he söivät leipää ja kalaa.

Ylösnousemus osoittaa, että Jeesuksella on valta yli fyysisen kuoleman. Viimeisenä päivänä, kun hän saapuu kirkkaudessaan, jokaiselle meistä tapahtuu jotakin samaa, mitä tapahtui Jeesukselle pääsiäisaamuna. Jeesus herättää meidät henkiin ja me nousemme ruumiillisesti kuolleista. Tämänhän me tunnustamme aina, kun lausumme uskontunnustuksen: ”Minä uskon ruumiin ylösnousemisen…” Jeesus on voittanut fyysisen kuoleman. Jos tahdot lukea tästä lisää, niin suosittelen ensimmäisen Korinttolaiskirjeen lukua 15 kokonaisuudessaan.

Toiseksi Jeesus voitti hengellisen kuoleman – sen mikä sysäsi ja piti meidät erossa Jumalasta. Hengellisesti kuollut ihminen ei voi auttaa itse itseään, vaikka kuinka riuhtoisi. Jeesus sen sijaan voi ja tahtoo. ”Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden.” Ef.2:1 Jeesus sai kuolemallaan aikaan sovinnon ihmisen ja Jumalan välille.  Hän korjasi sen yhteyden, mikä syntiinlankeemuksessa aikojen alussa meni rikki. Jeesuksen tähden meidän on nyt mahdollista lähestyä Pyhää, kaikkivaltiasta Jumalaa ja elää yhteydessä häneen. Oikeastaan tämä on kristinuskon ydin. Jeesus on lunastanut eli ostanut meidät vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta ja siksi kuulumme nyt hänelle.

Vielä kolmanneksi Jeesus voitti iankaikkisen kuoleman. Oikeastaan tämä on seuraus hengellisen kuoleman voittamisesta. Kun me uskomme ja turvaamme Jeesukseen tässä ja nyt, meidän ei tarvitse pelätä sitä, miten meidän tämän elämän jälkeen käy. Yhteys, joka on jo laitettu kuntoon kestää kuoleman rajan ylittämisen. Taivaassa pääsemme isolla joukolla ylistämään kuoleman vallan voittajaa ja iloitsemaan hänestä ikuisesti.

Mika Falk, Kohtaamispaikan toiminnanjohtaja