Joko sinun ruoka-aineympyrääsi kristittynä kuuluvat täyslihapihvi kaikilla lisukkeilla vai hörpitkö yhä tuttelia? Olen viimepäivinä pohtinut kristittynä kasvamista. Mitä Paavali tarkoittaa työnsä päämäärästä kirjoittaessaan esimerkiksi Kolossalaiskirjeessä näin: ”Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa.” Kol.1:28. Tai kun hän kirjoittaa Galatalaisille synnytystuskista, joita hän joutuu uudelleen kärsimään, kunnes Kristus saa muodon teissä. (Gal.4:19) Millaista on se kasvu, jota Jumala odottaa elämässämme Jeesuksen seuraajina?

Seurakuntanuori ajoilta on mieleeni iskostunut ajatus, kuinka pyhitys (Jumala työ meissä) on syvenevää synnin ja armon tuntemista. Määritelmä on osuva ja helppo allekirjoittaa näin neljännesvuosisata kyseistä latua hiihtäneenä. Näiden vuosien aikana Jeesus on tullut suuremmaksi ja minä pienemmäksi. Näkökulman ainut heikkous on sen minäkeskeisyys. Onko hengellisessä kasvussa ja Jumalan työssä kyse jostain suuremmasta kuin minusta? Entä sitten, kun Jumala on päässyt tekemään työtään minussa? Mitä siitä seuraa tai mitä siitä tulisi seurata, kun oma synnin ja armon tuntemiseni ovat päässeet edes hitusen syvenemään?

Fariseuksen kodissa Jeesus kertoo vertauksessa kahdesta velallisesta, jotka molemmat saavat velkansa anteeksi; toinen suuremman, toinen pienemmän. Oikea johtopäätös, johon Jeesus myös meidät johdattaa on: se, joka on saanut enemmän anteeksi, myös rakastaa enemmän. Eli kun ymmärrys syntieni ja armon suuruudesta avautuu, tulisi sen synnyttää elämässäni suurempaa rakkautta – ja mitä olisi rakkaus ilman tekoja.

Kristittynä kasvaminen on muutosta, jossa Kristus saa muodon meissä. Asenteemme, sanamme ja tekomme alkavat muistuttaa Jeesuksen tapaa elää – siinä määrin kuin se synnin todellisuudessa on meille mahdollista. Dann Spader kirjoittaa Movement Building materiaalissa siitä, mikä erottaa hengellisen pikkulapsen aikuisesta: ”Hengelliset lapset tahtovat tuntea Jumalan ja kasvaa itse. Hengelliset aikuiset tahtovat nähdä Jumalan käyttävän heitä ja nähdä toisten kasvavan.”

Kasvun myötä ”me first” -ajattelu vaihtuu ”you first” -ajatteluun. Toki täysi-ikäinen Jeesuksen seuraaja tahtoo yhä uudestaan tulla mestarin jalkojen juureen, sillä onhan hän oppinut sen parhaaksi paikaksi ollessaan lapsi. Mutta aikuiseksi kasvamiseen liittyy hyvin selkeästi kaipuu olla Jumalan tarkoittamalla paikalla keräämässä satoa Kaikkivaltiaan aittaan.

Tästä syystä raapustan blogiini vielä kaksi kysymystä, joiden toivon vaivaavan sinua hyvällä tavalla vielä pitkään.

1)Kenelle sinä olet osoittamassa ja kertomassa Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksesta?

2) Ketä sinä autat kasvamaan Jeesuksen tuntemisessa?

Mika Falk, toiminnanjohtaja Lahden Kohtaamispaikka