Kohtaamispaikassa 4.3.2018 Seppo Hämäläinen ”otti sarvista kiinni itsekästä luontoa”. Voit kuunnella opetuksen täältä.  Seppo puhui Hengen johtamasta vaeltelusta, millaista elämämme pitäisi olla. Vastapalloon maailma heittää valomainoksia, jotka ohjaavat meitä keskittymään vain maallisiin ja haalimaan kaikkea mahdollista lisää muutenkin liian täysiin komeroihimme. Tässä revinnässä elämme jatkuvasti.

Valomainokset kutsuvat meitä ja Jumala johdattaa meitä. Kumpaa kuuntelemme, on usein meistä itsestämme kiinni. Jos seuraat ääntä, joka ohjaa sinua etsimään onnea yhä uusista härpäkkeistä, niin ole varovainen mille polulle lähdet. Saatat joutua kaltevalle pinnalle.

Mietit ehkä miten tämä kaikki liittyy kullan kimalteluun. Pääsen siihen ihan kohta. Ensin kerron omasta vaeltelustani Kariston lenkkipolulla.

Osallistuin muutama viikko sitten jalkakipuisena miesten lenkkiraamikseen. Kun muut lähtivät hiihtämään, minä suunnistin Kariston lenkkipolulle. Otin matkalla useita kuvia ja sain ajatuksen: mitä jos kirjoittaisin Karisto-sarjan. Uhkasin jo sinä iltana raamiksen väelle niin tehdäkin. Toivottavasti ei tule Iijoki-sarjaa.

Vaelsin siis Karistossa ja sain valtavan paljon ideoita, kun kuljin rukoillen. Kauppakeskus valomainoksineen näytti houkuttelevalta, mutta ei se kultaa ole. Ottaessani kuvaa tajusin jotain siitä tyhjyydestä, minkä kaikki mammona tuottaa. Se tyhjentää minuuden, luonnonvarat, luovuuden ja yhteyden. Se ei ole kultaa, sillä se palaa tulessa. Ja Jumala tarjoaa paljon enemmän kuin kultaa.

Mitä sitten Jumala tarjoaa? Jos sen yrittäisin saalistaa kiinni, voisi polusta tulla lemniskaatta ja kuvion mittainen voisi olla ajan kulukin. Se on matematiikassa nimittäin äärettömän merkki. Ei ole parin kilon aivoillani mitään jakoa selättää Jumalan suunnitelmaa itseni saati kenenkään muun kohdalla. Voin vain viitata Raamattuun ja siihen, mitä Jeesus sanoi “Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” Joh. 10:10 Mitä se sinun kohdallasi tarkoittaa, on vain oman rohkeutesi ja kuuliaisuutesi kysymys. Joka tapauksessa siinä käy hyvin kuin laulussa Poor wayfaring stranger.

Lähdetkö siis seuraamaan Jumalaa vai omaa itsekästä luontoasi neonvalojen suuntaan? Uskotko polun kantavuuteen? Muistathan että Jeesus on myös tie. Uskallatko ottaa askeleen, toisenkin? Mitä kaikkea polulta löytyykään? Jeesus on elämä. Tule mukaan yhdessä kulkemaan Mestarin jalanjäljissä!

Siunattua viikkoa toivoo yksinäinen vaeltaja katse suunnattuna tulevaan!

 

Jukka-Pekka Vehkala, rukouksin kannettu tavis

 

 

Muita blogitekstejä