Eräällä ystävälläni on lampaita. Pari viikkoa sitten muutamat hänen lampaistaan poikivat ja ystäväni sattui näkemään yhden karitsan syntymisen. Se, mitä hän tapahtumasta kertoi, synnytti minussa oivalluksia: näin on myös meidän hengellisessä elämässämme. Tässä jotain oppimaani.

Pian karitsan syntymän jälkeen emolammas ja karitsa alkoivat ääntelehtiä toisilleen. Emo tunnisti oman karitsansa ja karitsa emonsa. Syntyi suhde ja yhteys. Joh. 10:27: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne ja ne seuraavat minua”, koskettava kuvaus Jeesuksen ja Hänen omansa suhteesta.  ”Minä tunnen sinut”, hän sanoo. Hän tuntee elämäni tilanteen, iloni ja vaikeuteni, lankeemukseni ja kiusaukseni. Hänen äänessään on kutsuva rakkaus. ”Tule Minun tyköni, Minä annan levon”. Tätä on Jeesuksen seuraaminen – yhteyttä ja suhde.

Tuo pieni syntynyt karitsa menetti näköyhteyden emoonsa. Se hätääntyi ja alkoi pienellä äänellään määkiä niin kauan kunnes se jälleen näki emonsa ja kuuli sen äänen. Tuttua, eikö totta. Kun Jeesuksen kasvot katoavat näkyvistä, hätäännymme. ”Missä Sinä olet, Herra? En näe Sinua? En kuule ääntäsi?” Silloin on ihan normaalia, että määimme kuin tuo pieni karitsa. Monet psalmit ovat sanoittaneet omaa määkimistäni, kun olen ollut sisäisesti hukassa. ”Minä olen eksynyt lammas. ETSI MINUT!…”, Ps. 119:176. Ja Hän kuulee ja sisimpäni rauhoittuu; ”Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; Hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky”, 5. Moos. 31:8.

Monien Jumalan omien kokemuksena on myös aikoja, jolloin Jumalan kasvot ovat kadoksissa pitkään. Taivas on kuin rautaa, minkäänlaista vastausta ei tule, vaikka kuinka huutaisi. ”Missä Sinä olet Herra? Onko siellä ketään?” Vastausta ei kuulu. Äiti Teresan elämässä oli vuosia kestävä aika, jolloin Jumala oli hiljaa. Hän huusi, mutta Jumala ei vastannut. Silti tämän raskaan vaiheen aikana äiti Teresa toteutti kutsumustaan, johon Jumala oli hänet johtanut. Joka aamu hän nousi ja lähti Kalkutassa auttamaan köyhiä ja hoitamaan sairaita. Ja sitten koitti päivä, jolloin Taivas aukeni. Jumala vastasi. Kun Jumala on hiljaa, sillä on tarkoituksensa. Jotakin Hän rakkaudessaan opettaa.

Kun Hän on hiljaa, Hän erityisen tarkasti tarkkailee hätääntynyttä lastaan. ”Hän on ääneti, sillä Hän rakastaa sinua, Hän riemulla sinusta riemuitsee”, Sef.3:17. Jos Taivas on sinulle ääneti, on senkin takana iankaikkinen rakkaus. Siellä on joku joka kuulee, näkee ja tarkkaa rakasta lastaan. Mutta älä väsy määkimään.  Vastaus on tulossa.

Matti Vanhanen, Lahden Kohtaamispaikka ry:n puheenjohtaja